Kuukausi on mennyt tosi nopeasti, tuntuu siltä kun just olis tänne tullut. Rutiineja alkaa jo olemaan ja täkäläiseen elämän tyyliin alkaa jo pikku hiljaa oppimaan ja tottumaan. Uutuuden viehätys tästä paikasta on jo kadonnut. Enään ei ärsytä niin paljon kun aluksi että kaikkea joutuu odottamaan, mikään ei tapahdu ajallaan sekä kaikkea joutuu varmistamaan ja kyselemaan useampaan kertaan, jotta saa varmasti oikean tiedon. Täällä oppii arvostamaan pieniä asioita kuten juoksevaa vettä hanasta ja lämmintä vettä ja sitä että pyykkien pesuun ei mene paria tuntia!!
Iäkkäiden harjoittelu on nyt ohi ja ensi viikolla alkaa mielenterveys- ja päihdetyönharjoittelu. Viimeinen viikko paikallisessa vanhainkodissa oli aivan mieletön kokemus, asukkaat ja henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja avuliaita. Mitään siellä ei oppinut, koska täkäläisessä vanhainkodissa asuu vain vanhoja ihmisiä eikä siellä ole hoitajia, joten jos vanhukset tarvitset apua terveydellisiin asioihin heidän viedään terveyskeskukseen. Joten vanhainkoti harjoittelussa tutustuin asukkaisiin ja siellä olevaan henkilökuntaan.
Paikallisissa minibusseissa on tullut melko usein jo matkusteltu, siihen tottuu et siellä ollaan kun sillit suolassa, koska ne haluavat mahdollisimman paljon rahaa, joten siellä on välillä noin reilut 20 ihmistä vaikka paikkoja on vain noin 12-16. Ja jos on ensimmäisiä bussissa niin sit joutuu odotteleman, kun se lähtee vasta kun bussi on täysi. Sen takia kaikki on täällä aina myöhässä, kun ei oo mitään aikatauluja. Minibussit tulee viel tutummaksi kun menen sinne mielisairaalaan harjoitteluun kun sinne joudun menemään bussilla.
Ensi viikolla harjoittelu on maaseudulla paikassa Chikuni, joka on noin 3,5 tunnin päässä Lusakasta. Siellä pääsen tutustumaan sairaanhoitajien työhön, millasta se on ja mitä kaikkea he siellä tekevät. Siellä pitäisi olla mahdollisuus tutustua kriisityöhön hiv-potilaiden kanssa.
Tää viikko on ollut asioiden hoitamista. Kouluasioita on tullut hoidettua, nyt pitäisi taas kaikki olla ajan tasalla. Sitten tänään ollaan käyty uusimassa viisumit, joka oli yllättävän helppoa, eikä meijän tarvinut edes maksaa siitä mitään. Nyt on viisumi voimassa joulukuun alkuun, jolloin se pitää sitten taas uusia. Täällähän saa olla 12kkn aikana turisti viisumilla 90pv ja me ollaan yli sen joten kun siitä kyselin et miten meijän pitäisi tehdä niin siellä vaan sanottiin että kyllä se järjestyy. Sitten käytiin ostamassa bussiliput sitä Chikunin reissua varten, siellä bussiasemalla on kaaos, kaikki yrittää saada meitä omiin busseihinsa, mut onneksi tiedettiin mikä on hyvä yhtiö, jolla kannattaa mennä.
Laitan jotain kuvia myös tänne blogiin, mutta kaikki mun Sambia kuvat löytää mun facebookista, jos kiinnostaa kattoa.
Shalapo!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti